Pyöräillessäni Helsingin Hämeentietä tai Mäkelänkatua olen toistuvasti joutunut tilanteeseen, jossa takaa tulevat bussit tööttäilevät ja ajavat aivan kiinni perääni.Näin tapahtuu yleensä liikennevalojen lähellä, sillä nopeuteni puolesta en ole ollut näiden bussien tukkona.
Bussikuskeille ? ja monille muillekin ? on ilmeisen epäselvää, että pyörätien puuttuessa pyöräilijän kuuluu ajaa ajoradan oikeanpuoleista kaistaa, vaikka se olisi myös bussikaista (Tieliikenneasetus 19 §).
Tilanne on ikävä kaikille osapuolille. Ratkaisuksi ehdottaisin jalkakäytävästä ja tilan salliessa myös ajoradasta selvästi erotettujen pyöräkaistojen lisäämistä. Mallia voi hakea Amsterdamista tai Kööpenhaminasta.
Myös reittisuunnittelua pitäisi parantaa, sillä nykyiset pyöräilyreitit palvelevat lähinnä vapaa-ajan liikkumista eivätkä pyöräilyä liikennemuotona.
Nykyisen käytännön mukaan uusien pyöräteiden tila otetaan jalankulkijoilta, mikä on kestämätöntä. Pyöräkaistoilla liikenne olisi sujuvaa eikä häiritsisi jalankulkijoita, joiden tulisi olla etusijalla kaupunkisuunnittelussa.
Ymmärrän, että monet pyöräilijät eivät uskalla tulla jalkakäytävältä ajoradalle, koska autot jyräävät massallaan, ajavat kiinni, ohittelevat ja kiilailevat törkeästi.
Ratkaisu ongelmaan olisi kuitenkin, että yhä useampi pyöräilijä siirtyisi ajoradalle. Vain siten autoilijat voisivat oppia, että pyöräilijät ovat tasa-arvoinen osa muuta liikennettä ja antaisivat tarvittaessa tietä.